Tää blogin alottaminen on ehkä perseimmästä ikinä. No, kuitenkin, oon Helmi.
Musiikki on lähellä sydäntä, varsinki laulaminen ja siitä täällä nähdään/kuullaan paljon. Toivottavasti.
Vanhempien ero -> paska elämä. Ei, ei ehkä kuitenkaan, mutta jotain sinne päin.
Kaikki on kunnossa ja omaa luovuutta on pakko päästä toteuttamaan ja tää olis ehkä suorin tie.
Kerron omia mielipiteitä, joten hernettä ei tarvitse vetää nenään, vaikkakin sun mielipiteet on in!
Kuvailen canon 600 D, tai jotain sinne päin. Kuvauksessa en siis ehkä mikään mestari ole ja siitäkin kritiikki tekee pelkkää hyvää.
Kysykää, jos on kysyttävää!
 |
hey me
|
Rakastan elämää!
Tää viikonloppu on ollu parhautta. Rakastan tuntea, ettei ole kiire ja siihen perustu mun viikonloppu.
Luettiin yötämyöten enkelikortteja. Itkettiin, naurettiin, oltiin hämmentyneitä ja oltiin kosketettuja(jos noin voi sanoa. Kosketus on se joka tekee kaikesta täydellistä. Ole kosketettavissa. Antaudu sille.
Herätyskello soi tänään heti aamusta 9.30. Valmistauduttiin ja lähettiin kohti metsää. Kamera, paljon vaatteita, meikit ja tietenkin Emi. Onnistuttiin, jes. Mikä vois olla sen parempaa?
Yritän kirjotella mahollisimman usein ees jotain! Hyvää sunnuntaita. tai jotain
puspus
